Koneellisen metsänhoidon kärjessä jo kymmenen vuotta – Risutec Oy (julkaistu Taimiuutiset 4/2014)

Ennakkoraivauksen puute sai Nakkilalaisen metsäkoneyrittäjän Jussi Aikalan 2000- luvun alussa miettimään koko metsänhoidon ketjun toimivuutta.

Raivauslaitteen rakentaminen oli luonnollinen vaihtoehto koneisiin tottuneelle yrittäjälle. Tästä saikin alkunsa parin yritelmän jälkeen Risutec 3 malli. Naapurikunnasta löytyi toinen koneyrittäjä Juha Mäntylä, joka hankki ensimmäisen ns. tuotantokoneen ajokoneeseen. Motoon tarkoitettu malli 3 oli ajokoneelle liian raskas- syntyi kevennetty versio Risutec 2.  Tämä oli alkuunlähtö Risutekniikka KY:lle, taimikonhoidon ja metsänistutuksen koneenrakentamisen yritykselle.

Kymmenen vuotta metsän hoidon koneiden rakentamista on luonut näkemyksen siitä, missä tilassa nyt olemme koneellistamisen suhteen. Taimikonhoito- rästit eivät suinkaan ole vähentyneet; päinvastoin. Nyt on aina helpompaa jättää taimikonhoito tekemättä, käytännössä mikään ei enää pakota siihen.

Laikkumätästys sekä kääntömätästys ovat parantaneet taimikon selviytymismahdollisuuksia. Heinäämisen tarpeen väheneminen sekä vadelman varjostuksesta selviäminen luovat hyvät lähtökohdat taimikolle. Taimikko osataan perustaa oikein, myös oikea muokkausmenetelmä osataan valita. Käytetäänkö koneistutusta oikeassa kohteessa onkin toinen juttu… työvoimaresurssiakin pitäisi tulevaisuudessa kohdentaa aina vain tarkemmin.

Varhaisperkaus kitkemällä on tehokas tapa jouduttaa taimikon kasvua ensiharvennusvaiheeseen. Metsäyhtiöt, kärjessä UPM- Kymmene ovat tehneet merkittävää työtä antaessaan resursseja erilaisiin testauksiin sekä promotessaan uusia menetelmiä. Kentältä saatu kokemus on tärkeintä koneenrakentajille sekä yrittäjille, seisovat koneet eivät tuota eivätkä käy kaupaksi. Metsäyhtiöt ovat oivaltaneet sen jo ajat sitten: työvoiman saatavuus sekä työvoiman hinta pakottaa maailmalla etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja metsänhoitotöihin. Suomi ei poikkea tästä, manuaalityöhön ei tulevaisuudessa riitä väkeä.

Metsätyö koneellistui 70- luvulla tarpeesta. Suomi tarvitsi puuta ja ensimmäiset koneelliset ratkaisut tulivat hakkuutyöhön ja puun kuljetukseen. Sama tarve on edelleen, päätehakkuun kannattavampi hinta pitää metsäkoneyrittäjät tiukasti siinä työssä kiinni missä kannattavuus on paras. Harvennusta tehdään jos on pakko. Suomessa on harvassa useamman koneketjun yrittäjiä, jotka tekevät pelkästään harvennuksia. Energiapuuhakkuuseen panostaminen on tällä hetkellä loppunut poliittisten päätösten poukkoilun vuoksi, kuka uskaltaa panostaa muiden päätöksiin perustuvaan liiketoimintaan?

Päätehakkuun jälkeen tehdään metsänuudistaminen, tähän velvoittaa vielä laki. Mutta seuraavista hoitotöistä tulee aina lasku. Metsänkierto Suomessa on aivan liian hidas, että se ruokkisi itse itseään. Ensimmäinen ns. tili tulee aikaisintaan vasta 20 vuoden kuluttua istutuksesta. Jos kasvukierto on 80 vuotta, tiliväli ylittää sukupolven.

Valtiovalta ei tule tukemaan tässä taloustilanteessa metsätalouden resursseja ellei niillä ole jotain tekemistä vientituotteiden kanssa. Ja jos taloustilanne muuttuisikin, viive on vuosia ennen päätösten toteutumista.

Voisimmeko ottaa oppia plantaasitaloudesta?

Suomalainen metsänhoito perustuu omaan historiaamme. Maailma kuitenkin muuttuu, muutummeko me sen mukana? Tässä tilanteessa on mahdollisuus valita erilaisia tapoja käsitellä metsää - suojelusta tehometsätalouteen. Voisiko seuraava aste tehometsätaloudesta olla ultratuotanto?

Plantaasitalouden suurin ero uudistamisessa on kasvukierto, suuret uudistusalat ja suorat rivit. Kiviä toki on plantaaseillakin, mutta uudistusalat ovat periaatteessa tasalaatuisia. Korkeuserot ovat suurempia, tämä vaihtelu on Suomessakin. Kannonnosto yleistyy maailmalla, jonnekin uudet taimet pitää saada. Plantaasitalous muistuttaakin enemmän peltoviljelyä, lannoitusta ja torjunta- aineiden käyttöä ei voi välttää.

Miksi puut eivät voi olla Suomessa istutettuna riviin? Äesjälkeen kylvetty männikkö on rivissä. Koneella tehty laikkumätäs voi olla rivissä, rivit voivat olla suoria tai tasaisesti kaareutuvia. Jos rivit olisivat tasavälillä maaston rajoittamien poikkeuksia lukuun ottamatta, saadaan aivan toisenlainen metsätalous- ultratuotanto.

Normaali tapa plantaaseilla on istuttaa kolmen metrin välein oleviin riveihin 1,5- 2,3 metrin välein. Näin saadaan 2200- 1450 kappaletta taimia hehtaarille, 1700 taimea pidetään optimina. Istutuksen jälkeinen hoito on helppoa, kolmen metrin riviväli mahdollistaa koneiden tehokkaan käytön.

Puuhuollon varmistaminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä

Luontoarvot otetaan nykyään hyvin huomioon puuplantaaseilla. Eläimille järjestetään kulkureittejä, luonnonarvoltaan merkittäviä alueita suojellaan huolellisesti. Metsäyhtiöille imagon rakentaminen on tärkeää.

Ultratuotannossa voidaan järjestää - jos halutaan - uudistusalan ympärille suojavyöhyke, jota voidaan hoitaa perinteisesti tai luomusti. Lähinnä kyseessä on silmän totuttaminen uuteen menetelmään.

Istutus tehtäisiin kolmen metrin rivivälillä. Kannot pitäisi olla nostettuja, ainakin se helpottaisi ensivaiheen toteutusta. Taimiväli olisi 1.3 -1,5 m, pyrittäisiin siis yli 2200 kpl/ha. Tämä siksi, että rivissä on välillä istutuseste, joka jättää isomman välin. Myös ajouraa voidaan tilapäisesti joutua levittämään esim. kiven kiertämiseksi. Istutuksen käytännön toteutus vaatii istutuksen ohjausjärjestelmän itsenäisenä tai karttapohjaan sovellettuna. Istutuksen muussa toteutuksessa voitaisiin antaa hidasliukoinen lannoitus ja boorilannoitus (tapauskohtainen valinta). Hoitamalla ruohoaminen taimirivien välistä poistettaisiin varhaisperkauksen tarve. 

Mikäli käytetään suoria rivejä, on huomioon otettava tuuli. Myrskyn sattuessa sopivasta suunnasta puurivi muodostaa tuulitunnelin ja tuhoriski on suuri.

On aivan sama kuinka paljon nykymenetelmässä panostetaan istutukseen, kun kuitenkin taimikon jälkihoito jätetään retuperälle. Nykyinen suuntaus ei kasvata kitkijöiden määrää tai yleensäkään taimikonhoidon tekemistä. Riveihin istuttamalla voidaan hyväksyä eräänlainen hoitamattomuus; tällä menetelmällä saadaan aikaan ainakin runsas puubiomassa. Istutuskustannus nousee, mutta hoitamisen helppous lisää käytettävää konekantaa ja alentaa kustannuksia. On helppo valita otetaanko hehtaarilta biomassaa 200 k-m3 20 vuoden kuluttua, otetaanko hyvälaatuista harvennuspuuta tehokkaasti vai hyvälaatuista tukkia?

Risutec Oy:ltä löytyy ratkaisut näihin kaikkiin tarpeisiin. Ohjausjärjestelmät, istutuskoneet ja ruohoamislaitteet. Kaikki valmiina - onko suomalainen metsätalous?