Raivaussaha ei ratko 700.000 rästihehtaarin ongelmaa

Kevään aikana pääsi kaivuulihas hiukan pullistumaan ja päätinkin kuntoilun vuoksi ottaa seinällä roikkuneen raivaussahan esille. Olinkin silloin tällöin käynyt talven mittaan raivailemassa- nimeenomaan oikea sana-, mutta muiden työkiireiden takia ei raivaussaha juurikaan metsää ollut nähnyt.

Niinhän se sanotaan että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, joten osa taimikoistani pääsi kasvamaan varhausperkausajan yli. Toki harjausperatut ja nuoren metsän hoidot on tehtynä, mutta jotain taimikonhoitoja on päässyt livahtamaan ohi.

Lopullisena sysäyksenä toimintaan oli Metsäkeskuksen Ryskettä Lounais- Suomen metsiin hanke, joka lähestyi kirjeellä ja karttatulosteella tekemättä jättämisistä.

Päätin jatkaa 2009 koneistututetun taimikon perkausta, edelliskeväänä olinkin tuosta 5 hehtaarin taimikosta raivannut muutaman hehtaarin.Silloin vielä lumen ollessa sulamassa, raivaussaha tuntui mukavalta, aurinko paistoi ja työ luisti.

Yllätyinkin kuinka paljon koivut olivat vesoneet.Kuusentaimet ja koivunvesat olivat melkein samassa mitassa, koivunvesakko muistutti karvalankamattoa.

Kuusen mitta noin 120 cm, katkaistu koivun kanto n. 30 cm. Kanto ja juurivesaa riittävästi

Ensimmäistä tankkia sahatessani seurasin sykemittaria, ajatuksenahan oli kuntoilla hyötyliikunnan keinoin. Syke ei noussut montaa kertaa yli sadan vaikka kuinka väänsin kaasua ja heilutin kahvoja. Toisella tankilla tein sen johtopäätöksen, että painonpudotuksen kannalta tehokkaampaa onkin se, että sahausaikana en syö.

Kuusentaimikko oli jäämässä pahasti koivun jalkoihin. Tietyissä paikoissa tiheys oli luokkaa 60.k, hehtaariin tärvääntyisi  kolme jopa neljä päivää.

Vasemmalla pitelemätöntä, oikealla kaadettua

Tiedätkö tunteen jos olet ajanut harvesteria ja teet sen jälkeen vaikka kuitua moottorisahalla? Jossain vaiheessa toteat: mitä helvettiä,koneet on keksitty. Toisen kerran kompastuttuani alkoi pinna palaa. Vaikka kuinka teet määrätietoisesti ja järjestelmällisesti, kaatoa suunnaten ja käsillä katkottuja painaen ja siirrellen, aina jää taimi alle. Lopputulema alkoi olla, että kaadetuista puista muodostui metriä korkea patja jonka alla oli taimia.

Pakko jättää koivua, osa kuusista oli jo kuollut. Mänty oli heikkoa, joten toinen kerta tulee varmasti. Mutta ei kyllä raivaussahalla!

Koneella tehden voi tehdä runkovalintaa helposti, koko puu on näkyvissä. Tällaisessa taimikossa ei haittaa vaikka joku vahingossa katkeaa, OHO- taimien menetys on suhteessa pieni ongelma tehokkaan raivauksen tuomaan hyötyyn. Koneella voi painattaa katkaistut maahan ja helposti suunnata kaato.

Vuonna 2004 koneraivatut taimikot on nyt harvennettu, nekin olisi pitänyt raivata kaksi kertaa verratuna kerran koneraivattuun. Repivää terää ei mikään voita.
Joka tapauksessa raivaussahaaminen on parempi kuin ei mitään taimikon hyväksi, mutta taimikonhoito pitää olla järjestelmällisempää ja ammattimaista. Jokainen voi hoitaa nykyaikana metsäänsä melkein niinkuin tahtoo, mutta ne jotka haluavat taloudellista hyötyä, joutuvat hakemaan kokonaisedullista ja tehokasta menetelmää.